”Olen ylpeä, että olen saanut puolustaa Suomen vapautta”
Virolainen Raul Kuutma vieraili Loimaalla

Sympaattinen ja sangen selkeäsanainen Kuutma kertoi isänmaansa ja virolaisten koettelemuksista kahtena iltana Loimaalla – ensin sotaveteraaneille ja toisena iltana yleisötilaisuudessa, joka keräsi yli satahenkisen yleisön; aika monen herkistyneen kuulijan silmäkulmassa kiilsi kyynel.

Kuutma kiitteli loimaalaisten veteraanityötä ja -tupaa todeten, että he voivat aloittaa veteraanitoiminnan vasta Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1991.
Kuutma vertasi virolaisten miesten Suomeen tuloa ikään kuin siihen suomalaiseen jääkäriliikkeeseen, jossa lähes 2 000 aktivistia sai vuosina 1915–1918 Saksassa sotilaskoulutusta: päämääränä oli Suomen itsenäisyys ja venäläisten sotajoukkojen aseriisunta Suomessa.
– Virolaisten vapaudenhaave ei toteutunut, mutta Suomessa jääkäreillä oli tärkeä osa vapaussodassa, jolla taattiin Suomen vapaus ja jääminen Neuvosto-Venäjän ikeen alta.
Lähes 4 000 suomalaista vapaaehtoista osallistui Viron vapaussotaan. Viro oli julistautunut itsenäiseksi Venäjän vallan alta helmikuussa 1918. Virossakaan itsenäisyys ei vakiintunut pelkällä julistamisella.

– Virolle oli erittäin tärkeätä, että saimme olla itsenäisiä edes sen 20 vuotta ennen toisen maailmansodan alkua. Tämä takasi, että Virossa elänyt vapaudenkaipuu säilyi ja toteutui sitten vuonna 1991. Nuoriso ei oikein voinut tietää, mitä merkitsevät käytännössä esimerkiksi vapaus ja demokratia. Onneksi se vapauden perinne eli meissä iäkkäissä. Meille on paha ongelma, että neuvostoaikana koulutettujen opettajiemme historiantietämys voi olla hyvin vajavainen tai vääränlainen, koska Neuvostoliitto esti oikean kuvan antamisen.

Kuutma kertoo hyvin vakavana, että muiden kuin sen itse kokemaan joutuneiden on vaikea ymmärtää, kuinka kauheata oli elää neuvostokomennossa, johon kuuluivat aivan olennaisesti valehtelu, väärentäminen ja väkivalta.
– Pahinta oli aika vuodesta 1944 vuoteen 1955. Tilanteesta kertoo hyvin jo Sofi Oksasen ja Imbi Pajun toimittama kirja Kaiken takana oli pelko. Neuvostoliitossa kaikki pelkäsivät kaiken aikaa, – jopa vainoharhainen Stalinkin, joka tapatti miljoonia. Oma arvioni on, että Stalinkaan ei kokenut luonnollista kuolemaa. Varsinkaan neuvostomiehityksen ensimmäisenä vuosikymmenenä ei kukaan syntyperäinen virolainen voinut olla varma, etteikö häntä haeta yöllä ja kyyditä karkotukseen Siperiaan tai vaikka ammuta kotiovelle. Suurimmassa vaarassa elivät sivistyneistö ja talonpojat.

Kuutma ei heti ”palanut” Saksan ja Suomen joukoissa palvelemisesta: tuttu lääkäri kirjoitti, että mies sairasti keuhkotautia. Lopulta KGB pääsi jäljille, mutta Kuutma oli ehtinyt lukea paperi-insinööriksi, joista oli huutava pula. Siksi häneltä jäikin Siperia kokematta.
– Neuvostoterrori oli julmaa ja meitä virolaisia kohdeltiin hyvin alentavasti omassa maassamme.  Päämääränä oli se, että meistä tulisi vähemmistö Virossa ja venäläisistä enemmistö siirtämällä muualta väkeä Viroon. Näin ei onneksi ehtinyt käydä. Virossa on virolaisia runsaat 900 000 ja venäläisiä runsaat 400 000.

Kuutman mielestä oli selviö, että maailman väkivaltaisimman utopian, kommunistisen maailmanvallankumouksen romahdus seuraa vääjäämättä, sillä kuluihan kumoustyöhön ja valtavaan asevarusteluun ainakin 40 prosenttia Neuvostoliiton kansantulosta.
– Asiakirjatkin tukevat sitä väitettä, että neuvostokomento oli tarkoitus ulottaa yli koko Länsi-Euroopan Atlantille saakka. Hitlerin hyökkäys itään sekoitti pelin.
Hitler ja Stalin tekivät etupiirisopimuksen, jolla muun muassa Baltian maat ja Suomi jäivät Stalinin reviiriin.

– Muualla on kysytty, miksi emme puolustautuneet Neuvostoliittoa vastaan vuonna 1939. Siksi, että meillä ei ollut kunnon aseistusta – ei esimerkiksi ilmavoimia, ei panssareita.
Kuutmaa ei katkeroita suomalaisten hitaus Viron itsenäistymistiellä vuonna 1991, sillä hän arvostaa Suomen virolaisille antamaa sotilaskoulutusta sekä esimerkiksi lainsäädäntöapua.

Virolaiset pettyivät länsimaihin, jotka alunperin lupasivat, että itsenäiset maat säilyvät itsenäisinä sodan loputtua.
– Meidät petettiin, kun ”länsi” jättikin meidät ja koko ns. itäblokin Neuvostoliiton terrorisoitavaksi. Siitä me kärsimme ja kärsimme yhä.
– Me tiedämme nyt Virossa hyvin, kuinka tärkeätä meille on NATO-jäsenyyden tuoma turva. Reservimme on 40 000 henkeä ja lisäksi Suojeluskuntaamme (Kaitseliit, perustettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1918) kuuluu11 000 henkeä.

Kuutma viittaa myös Venäjän uuteen sotilasdoktriiniin (sotilasoppiin), jonka mukaan se katsoo voivansa mennä minne tahansa auttamaan venäläisiä, jos se niin päättää.