Prikaati vahvasti tukemassa jotosta
Kiltalaisillakin vahva panos

Loimaan seudun reserviläiset olivat päävastuussa Reserviläisurheiluliiton
41.syysjotoksen, Loimaan jotoksen järjestämisessä, jossa kilpailujohtajan
Jorma Koiviston mukaan loimaalaisten "kotivaruskunnan" Porin Prikaatin tuki
oli ratkaisevan tärkeätä.
- Meillä olivat Prikaatin maastot käytössä sekä saimme Prikaatilta
monenlaista asiantuntija- ja materiaaliapua, joka kruunasi koko homman. Ilman
tätä tukea tuskin olisimme voineet lähteä liikkeelle, Koivisto kiittelee.
- Lähdimme liikkeelle suunnittelulla jo vuonna 2007 ja silloinen Prikaatin
komentaja ja nykyinen Etelä-Suomen sotilasläänin komentaja ja kenraalimajuri
Markku Nikkilä suhtautui hyvin myönteisesti tähän suureen hankkeeseemme,
jonka saimme järjestää jo myös vuonna 2004 täällä Huovinrinteellä.
Jotoksen suojelija, Nikkilä, tutustui lauantaipäivän ajan jotokseen. Hän oli
silminnähden kiinnostunut ja tyytyväinenkin näkemäänsä niin kilpailijoiden
kuin järjestelyjen suhteen.

Nikkilä kiitteli järjestäjiä tilaisuudesta päästä seuraamaan reserviläisten
meininkiä kertoen nauttineensa maastopäivästä.
Vaikka "kissa kiitoksella elää" sanotaan, niin järjestäjistä tuntui
hyvältä monilta tahoilta kuulunut positiivinen palaute. Reserviupseeriliiton
toiminnanjohtaja Janne Kosonen totesi Loimaan jotoksen olleen paras
lajissaan hänen tähänastisista kokemuksista!
Loimaalaiset olivat järjestämisvastuussa jo kolmannen kerran, sillä ensi
kerran vastuu otettiin vuonna 1985, silloin liikuttiin Oripään kankailla. Kun
kyse oli lähinnä yksityismaista, käytiin mittava ruljanssi maanomistajien
lupien kanssa.

Syysjotoksen kaikkien osallistujien ei ole pakko olla reserviläisiä.
Liikkeelle lähti 51 partiota, joista osa tuli Tanskasta ja Virosta. Partion
kuuluu pääsääntöisesti neljä henkeä, mutta viideskin on mahdollista
ottaa mukaan hyvin perustein. Noin 40 kilometrin taival taittui perjantai-illan ja
sunnuntain iltapäivänä välillä. Perjantaina maastossa liikuttiin myös
pimeällä ennen majoittumista. Matkan varrella oli 40 tehtävärastia, joilla
testattiin muun muassa niin ensiapu-, luonnontuntemus- kuin varsinaisia
sotilastaitojakin.
Reservin kenttäkelpoisuus on yksi ratkaiseva tekijä, jos isänmaa joutuu
turvautumaan sotilaalliseen maanpuolustukseen. Syysjotos voi olla yksi
tekijä, joka motivoi pitämään yllä henkilökohtaista fyysistä kuntoa
sekä sotilastaitoja.

Nykyaikana unohtuu helposti se, että sotakelpoisen joukon luominen ei ole
aina mitään "rakettitiedettä".
- Siinä riittävät kolme perusasiaa: 1) välineet, 2) taito, 3) tahto.
"Kruunun" on huolehdittava välineistä niin, että sodan ajan joukoillamme on
asianmukaiset työkalut.
- Kyllä siinä haasteita riittää, mutta päämäärä on selvä. Taidon
alkeet opitaan "alkeiskursseilla" eli varusmiehenä. taitoja ylläpidetään
kertausharjoituksilla, jotka nyt ovat kohtuutasolla, mutta taivaalla häilyy
valitettavan tummia pilviä.
Nikkilä korosti maanpuolustustahdon olevan yhteinen asia, johon ei voi
pakottaa ketään, tahtotila syntyy jokaisen yksilön "omassa maailmassa".

Siihen vaikuttavat monet tekijät, Nikkilä selvitti.

Hän tunnusti kovat tahdon korvaavan joitakin puutteita, mutta puutteelliset
taidot ja/tai välineet maksetaan omilla tappioilla.
Loimaalaiset eivät voineet itse osallistua jotokseen järjestelijän roolin
takia. Varsinais-Suomesta osanotto jäi valitettavan vaisuksi, sillä lähinnä
vain yksi partio oli maakunnasta mukana - Kyrön seudun reserviupseerit,
jotka selvisivät kuudenneksi hyvin pistein vaativammassa eli Törni-sarjassa.

Se vaatimattomampi sarja oli "Suomen sotilas".

Loimaan jotos sai jalkeille peräti noin 250 pääosin reserviläistä, joille
tämä vaativa ja pitkäkestoinen projekti oli suorastaan loistava
koulutustapahtuma. Apuna oli myös Maanpuolustuskoulutusyhdistys, joka
räätälöi monta kurssia tehtävärasteihin liittyen.
Kokenut ja ansioitunut reserviläinen Jukka Lahtonen toimi tälläkin kerralla
jotoksen huoltopäällikkönä. Hän rohkeni arvella, että tämä projekti antoi
koulutus- ja harjoituskokemuksena enemmän kuin mikään varsinainen
kertausharjoitus!