Loimaan seutukunnan vääpelikerho on omalla mutta positiivisella tavallaan Porin Rykmentin-Porin Prikaatin killan "kummajainen" alaosastona, joka on ollut mukana aktiivisesti vuodesta 2000 saakka. Kerhoon kuuluu kuutisenkymmentä jäsentä, jotka edustavat Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Hämeen maakuntia. Kerho perustettiin vuonna 1995.
Alun perin päätettiin, että mukaan pääsevät vain reservin vääpelit, ylivääpelit ja sotilasmestarit sekä vastaavat laivaston reserviläiset, mutta "vakinaisen väen" reserviin siirtyviä vääpeleitä ei oteta mukaan. Tästä on matkan varrella tehty kuitenkin pari poikkeusta. Kun lehtiin ilmestyvät tiedot reserviläisylennyksistä, uusien vääpelien jäseneksi rekrytoiminen aloitetaan.
Kerhon perustava kokous pidettiin Turun läänin Koskella 16. marraskuuta 1995 Matti ja Seija Niemen luona. Isäntä oli kokoonkutsujana ja samalla myös syntymäpäiväsankari, joten Seija -rouvan kakkukahvituksella voitiin juhlistaa kahtakin asiaa. Niemi menestyi hienosti 1900-luvulla reserviläiskilpailuissa. Vääpelien joukosta löytyy muutoinkin ehkä tavanomaista enemmän niitä henkilöitä, jotka reservissä ollessaan pitävät/pitivät esimerkillisen hyvää huolta kenttäkelpoisuudestaan ja vielä sen jälkeen, kun on tullut aika siirtyä reservistä pois! Takana on ehkä se, että halutaan näyttää itseään nuoremmille hyvää esimerkkiä, sillä reserviläisen fyysinen kunto ja ampumataito ovat elintärkeitä perusasioita.
Porilaisjoukkojen kiltaan liittyminen katsottiin kerhossa erityisen luontevaksi, sillä kunniakas ja kehittyvä Prikaati on monille käytännössä kuitenkin "se mieluisin ja sopivin kotivaruskunta", johon kelpaa leimautua - siitäkin riippumatta, missä kukin oli varusmiehenä aikanaan palvellut. Kerhon perustamiseen vaikutti ehkä eniten se, että me itse ainakin arvostamme kovasti vääpelien työtä ja tätä sotilasarvoa. Vääpeli on hieno "brändi", jolla riittää perinteitä koko itsenäisyytemme ajalta. Kerhomme perustamisen aikaan Reservialiupseerien liitto oli muuttamassa sääntöjään niin, että jäsenyys avattiin eli jäseneksi pääsi ilman reservialiupseerin koulutustakin. Tämä ei kaikkia miellyttänyt, kerhon perustajajäseniin kuuluva loimaalainen Matti Vainio sanoo.
Vainio arvioi, että kerhon keski-ikä on melko korkea, mutta kokenut ja kouliintunut vääpeliporukka voi tehdä paljonkin työtä maanpuolustushengen vahvistamiseksi itseään nuorempien parissa. Niin ikään perustajajäseniin kuuluva loimaalainen Kalevi Suvila korostaa myös maanpuolustushengen ylläpidon tärkeyttä. Hän pelkää, että vankka maanpuolustushenki ei enää ole aina välttämättä ihan entisissä lukemissa nuorimpien sukupolvien parissa. Vääpelikerhon nykyinen puheenjohtaja, loimaalainen Seppo Solla kertoo retkien olevan kerhon tärkeintä toimintaa. Se vetää jäsenkuntaa kiitettävästi yhteen matkoille, joissa tutustutaan toisiin ja käydään mielenkiintoisia keskusteluja ja sitten tietysti tututustaan varsinaiseen retkikohteeseen, useimmiten maanpuolustukseen liittyvään paikkaan. Tutuksi ovat tulleet myös esim. Suojelupoliisin työ, postin logistiikkatoiminnot tai nykyaikainen paperinvalmistus.
Meillä ei taida olla enää oikein yhtäkään maanpuolustukseen liittyvää kohdetta käymättä Lounais-Suomen alueella. Varsinaiset Puolustusvoimien kohteet on käyty aika tarkkaan. Sitten olemme tietysti tutustuneet alan teollisuuteenkin kuten esimerkiksi Vammalassa 155 millin kenttätykkien valmistukseen ja kävimme Patrialla, jonne ei kai ole niin kovin helppo päästä. Kun kauppaneuvos Risto Heinonen oli vielä mukana, tutustumispyyntöjä oli helppo esittää ja ovet aukenivat. Jos Porin Prikaati ja sen kilta ovat olleet, ovat yhä edelleenkin ja tulevat jatkossa olemaan vääpelikerholaisille iso ja tärkeä asia, niin ainakin Loimaan lähistöllä myös Loimaan seudun sotaveteraaniyhdistys on käytännössä hyvin tärkeä instituutio, jonka jäsenkuntaa, sotaveteraaneja ja veteraaninaisia vääpelikerholaiset arvostavat ja joiden hyväksi halutaan tehdä työtä viimeiseen asti. Vääpelikerho on mukana erilaisissa juhlajärjestelyissä ja mm. vääpelikerhonkin hankkima killan lippu on mukana juhlissa ja esimerkiksi kunnianosoituksissa sankarihaudoilla. Killan omistamaa lippua kierrätetään vuorollaan eri paikkakunnilla. Killalla on myös pöytäviiri.
Loimaa on veteraanityössä sikäli erityinen paikka, että sen vuonna 1990 alkanut veteraanipuiston rakentaminen on kasvanut aivan poikkeuksellisen mittaviin saavutuksiin vuosien varrella. Asialla olivat vielä rakennustyön alkuvaiheessa ylivoimaisessa pääosassa oikeat tammenlehvämiehet. Mm. nuoren polven putkimiehiä ja sähkömiehiä saatiin mukaan talkoisiin, joten palkkarahoja ei tarvittu. Rahalahjoituksin ja viljankeräyksin saatiin niin paljon varoja kasaan, että velkarahaa ei tarvittu. Veteraanipuistoon pystytettiin ensimmäiseksi toiselta tontilta siirrettynä suurikokoinen hirsirakennus, veteraanituvaksi nimetty rakennus, jossa pidettäviin tilaisuuksiin mahtuu vajaat sata henkeä. Vuosien varrella tälle kahden hehtaarin suuruiselle, mäntymetsää kasvavalle tontille ovat nousseet yhtä omakotitaloa rakennusurakkana vastaava, lämmitettävä talousrakennus, jossa sijaitsevat mm. sauna ja keppiverstas; Loimaan sotaveteraanien kehittelemä kävelykeppi on todettu lajissaan ergonomisestikin huippuluokan tuotteeksi, jota on valmistettu ja valmistetaan edelleen tuhansittain talkootyönä. Keppiverstas toimii omalla talkooporukallaan. Yhdistyksellä on hyväkuntoinen soppatykki, jolle riittää tilauskeikkoja aika paljon.
Tontille on pystytetty myös suurikokoinen savusauna uimalammen rannalle sekä lähimetsikköön tilava korsu. Puuvaja on tilava ja keppiverstaan sorvaamo on vaatinut uutta lämmintä tilaa. Kun Loimaan veteraanijärjestöön kuului enimmillään 580 veteraania, niin nyt luku on pudonnut jo hivenen alle 150 hengen. Lisäksi toimii naisjaosto sekä valtakunnallisesti veteraaniyhdistyksen suurin Tukijaosto - 450 jäsentä - paikkakunnan asukaslukuun suhteutettuna. Edelliset luvut ovat aika huimia ja ne kertovat Loimaan seudun elävästä maanpuolustushengestä aikojen takaa, jolloin Loimaalla toimivat myös poikkeuksellisen suuret suojeluskunta- ja lottajärjestöt. Tammenlehväjoukkojen harvetessa luonnon lakien mukaan, sotaakäymätön reserviläisporukka ottaa yhä enemmän vastuuta. Veteraaniyhdistyksen puheenjohtajuus on nyt Matti Vainion hartioilla. Veteraanipuisto on siirretty säätiölle, jonka tehtävänä on tallentaa ja kunnioittaa veteraanien työtä sekä kertoa siitä tuleville polville. Veteraaniyhdistys on kerännyt poikkeuksellisen paljon sotiin liittyvää kirjallista historia-aineistoa sekä esineistöä. Alueen kiinteistöt jäävät palvelemaan nykyistä ja tulevia reserviläispolvia. Vääpelikerhon jäseniä on mukana tässä työssä täydestä sydämestä.
Kuvassa vasemmalla Kalevi Suvila, Matti Vainio ja Seppo Solla.
