Loimaan Seutukunnan Vääpelikerho järjesti tämän vuoden kesäretkensä 1.8.2012 Bengtskärin majakalle. Osanottajia oli parisenkymmentä. Kerholaisten lisäksi mukana oli muutama muiden reserviläisjärjestöjen edustaja. Retkelle lähdettiin Loimaalta aamulla kello 8.00 linja-autolla.
Ensimmäisenä kohteena oli Kasnäsin satama kun sitä ennen oli pysähdytty kerran kahvitauolle.
Kasnäsissä meitä odotti Ocean –vene, jolla matkustimme Rosalaan. Matka kesti parikymmentä minuuttia. Sää oli erinomainen. Aurinkoista ja lämmintä.
Rosalassa sijaitsee Viikinkikeskus. Satamassa opas otti seurueemme haltuun. Ensiksi siirryimme pienen kävelymatkan päässä olevaan Viikinkitaloon. Talo on rakennettu kymmenisen vuotta sitten ja se on tehty viikinkipäällikön talon mallin mukaan. Talo on pitkämäinen rakennus. Sisätiloissa keskellä on suuret kivilohkareet, joiden päällä pidettiin tulta ja tehtiin ruokaa. Katossa on avattava luukku suurimpien savujen poissaamiseksi. Molemmilla reunoilla on pöytiä ja penkkejä. Näiden takana ovat makuutilat. Aikanaan oli tavanomaista, että syömisen ja juomisen aikana tahtoi tulla uni silmään. Tällöin oli helppo köllähtää laverille. Pienten torkkujen jälkeen jaksoi taas juhlia. Käytävän keskiosassa toisella puolella oli päällikön pöytä ja vastapäätä sitä toisella puolella tärkeimpien vieraiden pöytä. Talon takatiloissa oli huoneita, jotka olivat ainoastaan päällikön henkilökohtaisessa käytössä.
Talossa meille tarjottiin herkullinen kuhakeitto sekä saaristolaisleipää. Ruokailun jälkeen pidettiin keskuksessa info-tilaisuus. Meille kerrottiin Viikinkien Idäntiestä sekä viikinkien kulttuurista ja sen ajan mytologiasta. Aikaa riitti myös tutustumiseen alueen muihin kohteisiin. Pienen matkan päässä oli mm. viikinkiveneen kopio.
Tämän jälkeen siirryimme jälleen veneelle ja aloitimme matkan kohti Bengtskäriä. Edellisenä päivänä oli ollut merellä sateisempaa ja myrskyistä. Veneen kapteeni kertoi, että edellispäivän sää voi vielä vähäsen vaikuttaa aaltoihin, mutta vasta lähempänä Bengtskäriä. Kovalla myrskysäällä majakalle ei voi mennä laisinkaan ja pienemmälläkin myrskyllä isommat veneet jäävät merelle ja kävijät viedään rantaan pienemmillä veneillä. Matka kesti noin 40 minuuttia. Lähempänä majakkaa merenkäynti olikin hieman kuoppaisempaa. Matka kului rattoisasti ja hetken päästä majakan silhuetti näkyikin jo horisontissa. Kukaan ei näyttänyt kuitenkaan tulevan merisairaaksi.
Majakka rakennettiin vuonna 1906 Bengtskärin matalalle kallioluodolle. Ennen rakentamista ympäröivällä merialueella on tapahtunut useita karilleajoja. Majakan suunnitteli arkkitehti Florentin Granholm. Rakennusaineena käytettiin graniittia ja tiiltä. Se on Pohjoismaiden korkein majakka. Majakka kohoaa 52 metriä merenpinnan yläpuolelle. Majakka automatisoitiin 1960-luvun lopulla. Sen jälkeen se alkoi rapistua. Ensiksi Turun Yliopisto vuokrasi ja kunnosti majakan 1990-luvun alkupuoliskolla. Yleisölle majakka avattiin 1995. Kunnostustyöt saatiin päätökseen vuonna 2006. Nykyisin majakan omistaa Turun Yliopistosäätiö ja se on suosittu vierailukohde, kävijöitä on vuosittain yli 15.000. Jatkosodan aikana venäläiset yrittivät räjäyttää majakan, mutta taistelu päättyi suomalaisten voittoon.
Majakalla oppaat pitivät mielenkiintoisen esitelmän majakan historiasta. Aikaa oli täälläkin riittävästi kuljeskella paljailla rantakallioilla. Saari oli myös suosittu haahkojen pesimäalue. Keväällä tiedon mukaan pesiä on parisensataa, mutta nyt ei enää lintuja näkynyt. Linnut kuulemma eivät laisinkaan pelkää turisteja.
Monet kiipesivät myös majakan torniin, josta oli mahtavat näköalat aurinkoiselle merelle. Lukuisat rappuset testasivat pohkeiden kuntoa. Toki välitasanteilla oli mahdollisuus levähtää. Mielenkiintoisen käynnin jälkeen oli mahdollisuus pistäytyä kahville ja ostaa matkamuistoja. Harvakseltaan moni enää nykypäivänä tutustuu ulkokäymälään jos tällainen hätä sattui yllättämään. Monenlaisia kokemuksia sisältyy matkailuun.
Paluumatkalla nautimme hienoista saaristolaismaisemista ja kauniista ilmasta. Saimme selvityksen siitä milloin kysymyksessä on ulkosaaristo ja milloin sisäsaaristo.
Kasnäsin satamassa rantauduimme ja matka kohti Loimaata alkoi. Tietenkin välillä piti vielä kerran pysähtyä pikku tankkaukselle.
Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunut. Säät suosivat. Aikataulut ja järjestelyt toimivat. Tosin kun tämä kerho jotakin tekee, ei muuta voi odottaakaan. Kiitoksia kaikille mukanaolosta ja miellyttävästä seurasta.
Lisää kuvia voit käydä katsomassa nettisivujemme Vääpelikerhon osastosta.
